Hajamielisen runoilijan jokapäiväisyyttä
Luovuuden lukko savi valuu hallin lattialle muodottomana kontrolloimattomana mattona kuivuvat käteni kurkistusaukkoihin luu vilkkuu rypyille näivettyneen ihon raoista
Lukko tikittää tehtaan keskiössä mutta luuni kirkuu kovempaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti