Et voi yksin
kovin pitkälle tallata
Made in China -posliinikaupungit
joissa ihmiset ympäri maailman
kurvailevat muovimeren aalloilla
pirstovat lasitunnelisi hetkessä
yksi ihmiskuntaa vastaan
Aurinkolasit himmentämässä valheen kirkkautta
jatkat polkuasi massaan tukeutuen
voi olla ettet kaadu näin
Tästä runosta pidän, kun materialismin pilkka on aina mukavaa, ja viimeinen säe kiusoittelee juuri oikealla tavalla.
VastaaPoistaSeurailen silloin tällöin näitä runojasi täältä, ja vaikka itsekin runoilen, en ole niin kovin aktiivinen runojen lukija (niin se vain tuppaa menemään). Mutta pitänee tutustua ajan kanssa paremmin, koska täällä on hyvää materiaalia.
Elikkäs tsemppiä runoiluun! Se on hyvin läheinen tapa purkaa ajatuksia ja on aina ilo huomata, että muutkin siten maailmaansa käsittelevät.
Kiitos!
PoistaJoo, ja materialismia on hauska pilkata. Niinpä, tunnen aina huonoa omaatuntoa siitä, että luen aivan liian vähän runoja, mutta ehkä se ei loppujen lopuksi ole kuin hyväksi oman kirjoittamisen aitona pysymiselle.
Samat sanat! Kommenttisi piristi mukavasti :)