Väsynyt
alaluomessa magneetti päivät läpeensä
aamukuudesta iltaan haukotuksia ja sekunnin torkahduksia
vaellus pimeästä hämärään toisen minän askelmerkeissä
rumankeltaista valoa peilaavalla käytävien toistuvalla lattialla
Ja silti
hetkenä jona parin tunnin aito vapaa-aika alkaa
uni nauraa makeasti ja hyppää muiden ahertajien silmäkuoppiin
Väsynyt
makaa pystymättä sulkemaan turtuneita silmiään
Tämän arjen väsyneimmät
eivät osaa nukkua.
Wow.. Niin kauniita runoja. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos kaunis kommentistasi!
Poista