Risti-istunta kuusimetsikön keskiössä
suolaiset aallot käyvät jalkaterissäni
värisen vihreässä
Myrsky tulee hämärtymisen hetkellä
lopetan kuiviin vuotamisen
ja maaperä kitkee hiljaa lausumani toiveen
kuin rikkaruohon
Raikas tuuli puhdistaa kasvoni
muttei lankakerän ydintä
jota pitelen aivan itseni edessä
Siinä, selvitä ja avaa.
Mutta minulla on jo nestehukka
eikä lentolippu auta
kuin marraskesin parantumiseen.
//Tämä runo on yksi ensimmäisistä ns. kunnollisista kyhäelmistäni, vaikka moni kohta ja ratkaisu tuntuukin kömpelöltä. :D Epäilisin, että olen kirjoittanut sen 15 vuoden paikkeilla eli kolmisen vuotta sitten. Tänään teki mieli katsoa taaksepäin ja miettiä, olenko kehittynyt yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti