Kasvojeni rajat häilyvät
puoliksi tyhjän vesikarahvin takana
piilossa
maailmalta pakoon juoksevilta
höyhenpukuisilta peukaloisilta
avojaloin kiillotetulla koivulla
ja lasinsäröillä kello kuudelta
tai kymmentä vaille sillä
kuka minä olen
hallitsemaan suolaveden
tippumista katosta aivan
ohdakkeiden oikkujen mukaan
tasalta tai kymmentä vaille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti