Silmänräpäys

Katto laskee kohti
heti kun avaa silmät

Seinäkukat kiertyvät auki
ja tuhat silmää katsomossa
naamiot välissämme

Sanojen velloessa
kukkaismeren huuhteessa
silmät sulkeutuvat

Vuosisadan kauneusuni

Olen nukkunut sata vuotta
takana muurin
piikkiköynnöksistä
kertaakaan herkeämättä
juonen langoista

Mutta tänään
silmiä viiltävän kirkkaana
elo tunkeutui
paksujen verhojen läpi

Enkä ole koskaan ennen
ollut näin väsynyt

Varhaiskypsä

Vilkkuvan kattolampun alla
meren läpitunkematonta
tummansinistä vielä kasvamattoman
pojan silmissä

Seinien velloessa
päänsärky pyörteilee kuin tornado
imee toiveet pysyvästä
katkaisemattomasta
ja poika hakee tikkaat
valosta
kiivetäkseen kuopastaan

Sillä

Kasvojeni rajat häilyvät
puoliksi tyhjän vesikarahvin takana
piilossa

maailmalta pakoon juoksevilta
höyhenpukuisilta peukaloisilta

avojaloin kiillotetulla koivulla
ja lasinsäröillä kello kuudelta
tai kymmentä vaille sillä
kuka minä olen

hallitsemaan suolaveden
tippumista katosta aivan
ohdakkeiden oikkujen mukaan
tasalta tai kymmentä vaille

Yksi ajoi ohi lähiökäen pesän

Nuhjuisella bussipysäkillä banaaninkeltaisina
räikyvien mainosjulisteiden takaa pilkottaa
vain taipuvainen
kaula hopeanvaaleine vauvanhaituvineen

Myrskynsilmä harmahtuneen
karkearailoisen luotaantyöntävän
asfaltin pintaan naulittuna
tähtikorvakorujen helistessä epävarmoina
pelätäkö vai iloita

Kellertävän vaiko rusehtavan
räkänokkapusikon toisella puolen
siellä missä oja juo ahnaasti
katolleen heitettyjä ravinteita
ja aamusumu väistää
lepikkoon leviävää lähiökosteutta
joka pisaroituu kannoille ja bumeranginmuotoisille juurakoille
syövän lailla

Siellä missä sinä huurustat
takapajulan viimeisen pysäkin
vuosikymmen sitten nenäliinalla kerran pyyhkäistyjä
laseja tulehdustilassa

Ei silminnäkijöitä niin kuin
kunnon Poiroteissa tai Holmeseissa konsanaan
mutta syljelläsi höyrystämäsi
maskin kaiun kuulee satakieli ja kolibrikin
raidallisen villapiponsa alle

Elämäntarina

Pelastakaa tiikerit
valaat ja kastemadot
ja sotien jalkoihin tallatut
viattomat lapset

Kymmenvuotias takertuu nilkkoihinsa
upottavan sohvan nurkassa
ihmetellen ikkunantakaista
liikettä itse pysähtyneisyyden
vankina sillä on aina
liian pieni kaikkeen

Vanhus takeltelee avaimenreiän kanssa
kävelykeppikin valahtanut
seinää myöten sinne minne
valkaistut toiveetkin hylätään
ja tärisevät kädet ovat aina
liian vanhat kaikkeen

Teini-ikäisenä kaikki on mahdollista
mutta liian kaukana
taskurahan ja kioskin tuntipalkan
ulottuvista
ja tiikeripehmolelutkin
on jo sullottu varaston valottomuuteen

Until

Light grows stronger
when it returns
from the other side of the Earth

Its messages from unknown
floating on the clouds
fade

And so it goes around

Kultainen nuoruus

syke yli 120
merkki kovasta kivusta

kiitän ja kumarran
opettavaisesta tilaisuudesta
kokea
ensimmäinen sydänsuru

syke yli 180
merkki menetetystä
jota en koskaan edes saanut
ennen kuin kadotin

muistoissani säilyy
tuoksusi kuin nuoruuteni
joka pikkutunti pikkutunnilta
väistyy elämän tieltä

en halua kadottaa vielä
tuoreen ruohon tuoksua silmissäsi kun
sain ensimmäisen
ja viimeisen muiston kanssasi

Tunnen jo kuuluvani

Lasiasfalttia kahtasataa
rännän valitus ikkunan pintaan
väistyy eilisen pyörteessä
kehää kiertävien hiljaisten
hiutaleiden tieltä

Kuuset routaan hakattuna
vastaanottavat väreillen
kuiskattuja tarinoita

Mutta me jätämme jälke(e)mme

Ja kiihdytämme takapeilissä

Will I ever see you again

You let a girl fall
first in love
and after giving something no one else had got from you
you let the poor girl, helplessly in love
cry her heart out
on her once-in-a-lifetime day
when she was supposed to party like never before
throwing her brain through the ceiling

You let a girl fall
on the floor
weeping her make-up, more gorgeous than ever
down her white skin
sobbing her first heartache
out from her suffocating lungs

You let a girl fall
on false expectations
and still she wonders
whether you are as good a man as she thought you were
or a betrayer and a loser like she's been said hundreds of times
but her heart can't believe it

And still she wonders

Kadotin maailman minuuteiksemme

Kirkkaanpunainen verho
ei enää kurista haurasta
kaulaani koska revin
sen keskeltä kahtia

silkkihansikkain

suljin tuoksusi kämmenkuppiin
enkä tällä kertaa päästä
irti unelmastani
joka pysyi valumatta sormien välistä
yhden valssin ajan.

// Mahtavat vanhojentanssit takana, ja pian jatkoille pitämään hauskaa! Kiitän teitä muutamia lukijoita La Vie Quotidiennen alkutaipaleesta ja toivotan riemuisaa ystävänpäivää kaikille! :) Ja ne, joiden hiihtoloma alkoi tästä, viettäkää rentouttava loma!

I guess this is how it goes

Off we go
A child dressed to a hot summer day's dress
and a young almost
a woman

Why did I lose
those days built on the stones
lying on the near forest's mat
of grass and dreams

Off she goes
stumbling to her growing legs
I wave her goodbye although I can't
let her go
so I keep her in my words
only a year anymore

Why did she lose
her slowly ticking hours
to my curling hair
and scratching pupils

Tasapainottelen kulmattomassa

Hiljaisuuden silmäkulma
noutaja sille jolle
pillerit eivät

Voineet
poistokunnossa
pallottelen suunnitelmilla
mitään

sietämättömyyden äärirajoilla
käännän silmäni
näkymättömään

Kutistuskone

Nainen mielipiteetkin peittävässä
meikissä kutistuu sohvannurkassa
kuin Liisa Ihmemaassa

Tosin ei
mahtuakseen ovesta
uuteen jännittävään maailmaan

Vaan sopiakseen yhä kapenevaan
puuteroimattomaan nurkkaan
ryhmäpaineen maalatuilla kasvoilla

Pajupilli

Valokeila päälaellani kuljen
kehdon lailla
siivilöivän lehdon alla
kasteen tunteina sormiani purren
verille asti
valkeaa hohtavaan luuhun

Päivien ankaran loiston vuosikausiksi
suljen raadellut käteni
hienostuneisiin hansikkaisiin ja
mustaa taas vellovan sädekehän
kukkaseppeleen kätköön

Pajusta punoessani kylän pikkulapsille
leluja ja koreja tädeilleen
tulen kerran vihreää visertävällä
joella luoneeksi jotain joka
sammuttaisi kaikki pensaikkopalot
mutta myös tähdet ja sateenkaaret

sekä Auringon ja taivaaksemme
heijastuvan puhtauden sinisyyden

Adolescence

Some feel the presence of a creature greater than us
and have all the answers floating on the sky,
waiting to be caught

While I,
sitting on the edge of the dock
feel no air through
my suffocating lungs

It’s a concert of melancholy
where girls braiding each other’s hair
dim their private suns

Which I once had thousands of

Now,
I have to learn to breathe
so that I could nod towards

Takaisin, mitä muka luulit

Katson tuulilasin sumun
läpi talon
ainoaa palavaa ikkunaa

Spotit mellakassa
kasvottomien sota painaa
pääni kohti juuria
jotka kiemurtelevat saasteiden
ilmassa hengittäessämme
kuin käärmeet

pölyä ja radioaktiivista loistetta
sisään ja

Ja hymyilen aamulle

Vesiputouksen päässä
juuri ennen kohinaa
vihje auringonnoususta
tapailee sormenpäitäni

Lämpöhalvauksen uhalla
otan vastaan kerrankin
säteet kehäni ikiroutaan

Kelaaja

Kimalletta indigon ainoalta tähdeltä
katulamppujen viskoessa sädekehiään
hiotun hylättyyn narskeeseen

Pysäytetty talvisatu
mökit hirsineen vuosisatojen rajoilta
ajan kopistessa akillesjänteeseen en
voi seisahtaa
toisin kuin aika

Migreeni

Varjokuvajaiset
kaksoismaailma ikkunassa
liukuessamme kallioiden
ja talviuinuvien rotkojen ohi

Kuvittelen istuvani hevoskärryissä
synkkä ja myrskyinen yö
nauran
auringon silittäessä verkkokalvoani
sahaan laitaa