La Vie Quotidienne
Hajamielisen runoilijan jokapäiväisyyttä
tiistai 15. marraskuuta 2016
UUSI AIKA
sunnuntai 11. syyskuuta 2016
keskiviikko 3. elokuuta 2016
kuoppaan joka on todellisuuteni nyt
minä olen täällä keskellä ja yritän muistella
eteenpäin vierivät päivät
muutto
lentokoneen itku
hyvää illanjatkoa rouva
minä olen täällä kuopassa ja yritän nähdä ohi
ja sekin pelottaa, että sopeudun tähän todellisuuteen ja ikävä kalpenee
niin kuin hänenkin
maanantai 4. heinäkuuta 2016
Tarvitsen jonkun joka et ole
Tarvitsen jonkun jolla on kömpelöt sormet merenrannalla
jonka hiukset kihartuvat lempeän otsan kaarella
ja oranssinkultainen katse piirittää olemustani
Tarvitsen jonkun joka käyttää kynsikkäitä ja kantaa lyijykynää korvan takana
joka tulee ovelle varoittamatta ja tekee suunnitelmia
Tarvitsen jonkun joka tekee tällaiset puheeni tarpeettomiksi.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
En ole vielä eksynyt
Minä kävelen aina niin kuin minulla olisi päämäärä.
Harpon tuntemattomia asfaltteja
enkä epäröi risteyksissä.
Kun minulta tullaan kysymään reittiohjeita
en kerro etten ole paikallinen.
Mutkat sulavat vilkaisuni alla
enkä näin ole vielä eksynyt.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
Unpacking
I hate packing
but I deteste unpacking
I cannot stay still
as my horizons keep tilting and shifting
I want to see,
I need to move,
As it is
I cannot commit to you.
maanantai 30. marraskuuta 2015
Child in the cupboard
I am a child
weeping in the cupboard during hide-and-seek
Thought they were so brave
Alone in the dark, door locked, no peeking
But they are weeping
because they're afraid of running out of oxygen.
sunnuntai 29. marraskuuta 2015
'I should not live where I am comfortable'
I should not live
where I am comfortable .
I can squeeze the most
out of my little human's body
when I am suffering
a little
I turn, I roll, I cannot stay still
in my comfortable bed
Because all this soft, nice living
has sucked out the usable part in me
I am not to be used
when I am comfortable .
From a young age I have been writing,
I have to fill my part
have to keep my promise
to the inner melancholy, the great big sister
whom I will never meet
but to whom I will never stop listening .
Here I can see
I haven't succeeded in escaping her
No, she is not to be fooled
I do not know what I have been thinking
' I am happy '
is a hollow reflection of the minds of the fool
Why did I ever try to listen to them ?
So I got addicted
to succeeding in life that does not matter
And as I have been comfortable
I have thought I had lost her
But now I can see, here
She is not to be escaped from
She is me, I am her
Inside the crisp crust of a baguette
of a life too soft to be l i v e d .
maanantai 23. marraskuuta 2015
Hukkumaisillani kylpyammeeseen
Oma pikku maapalloni
keinuu suihkunletkun ympäri, ympäri
Näytän sille kieltä, vaikka sormet jo lipsuvat laidoilla.
Ammeeni loiskuu ja säröilee
Mutta silti minä mielelläni
kasvatan kynsiä piripinnan alla.
Lymyilen, polvet koukussa.
Onhan se sentään aitoa
liukua pohjalle aina vain takaisin
yskiä saippua-aalloissa iholastuja
riipiä ripsiä yksitellen
seurata kuinka mustelmat sinertyvät
Onhan se sentään aitoa
Vaikken ikinä nousisi kylvystäni.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Kova
Katson ammeen pohjalta.
- Patjassani on herne!
Vesi läikkyy, kun naarmutan kylpynahkaa:
Olen synnyttänyt mustan pikkukiven.
Minussa ei ole mitään pehmeää.
Voi mitä antaisinkaan kuumasta virrasta reisilläni juuri nyt -
raapiessani kylpykaulaa olen melkein musta joutsen -
Mutta minä synnytän pikkukiviä.
maanantai 12. lokakuuta 2015
Perhelauantait
Tyttöhypellään saliin kärräten astioita televisiopöydälle kippo kerrallaan. Malttamattomina valmistellaan sillä välin kun isä hoitaa Immun ja käy tupakalla. Ei päästä yksimielisyyteen illan elokuvavalinnasta, kinastellaan hieman, mutta tiedetään, ettei voittajamielipiteellä ole oikeasti väliä ja että on vain ajan kysymys, kunnes joku antaa periksi. Hymyillen vienosti: mulle käy mikä vaan.
Sitten jaetaan sohva ja herkut ja elokuva, ollaan rennoimmillaan, ja kaikki on taas ohi liian pian ja kello kääntyy jo sunnuntain puolelle. Läksyt. Unenpuute. Ilmakehä sirpaleina pitkin lattioita.
Mutta sunnuntai, kaikessa tyhjyydessään, säilyttää h i l j a i s e n arvokkuutensa. Koskemattomista iltapäivän hitaista tunneista ei oikeastaan nauti, mutta niitä arvostaa silti. Lauantai-illan jälkeen kaikki tuntuu vähän mälsältä, ateria on terveellinen ja tylsä eikä kestä tuntiakaan, mielet roikkuvat alaspäin eivätkä koske toisiinsa, ja tila on aivan hiljaa. Kun kello kääntyy seitsemään, tietää pelin olevan menetetty ja arjen hakanneen jo tietoisuuden seinän rikki.
Vaikka istun nyt puutarhassa maassa, kulttuurissa ja elämässä, joista talven pimeydessä ajatukseni ovat aina täyttyneet, ikävöin näitä perhelauantaita.
perjantai 9. lokakuuta 2015
Mademoiselle
ja huoleton polkkatukka -
lauantai 8. elokuuta 2015
Whenever I - do not stop
Whenever I get comfortable
I know I need to move
Whenever there's no challenge
I know I need to find one
Whenever I feel settled in
I know I need to leave
Whenever I have reached one point
I know I need to get to the next one
Whenever I look back
I know it's not enough
Whenever I fear for my life
I know I'm living just then.
tiistai 7. heinäkuuta 2015
Puuttuvaa
On niin pieni ja heikko olo
etten uskalla luovuttaa verta.
Omilla jaloillani olen puuduksissa.
Miten näillä käsillä jaksaisi kantaa
puutuvaa verta?
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
Perillä
Siitä nahkapenkkeihin ja isän poplariin hioutuneesta autoauringon tuoksusta,
jonka oikeastaan tiedostaa vasta kun
moottorin hyrinä lakkaa ja vatsanpohjaa nylkee
Enkä varsinkaan ovimetallien kumahtamisesta yhteen
ja hiekan rahinasta aina paljaiden jalkapohjien alla,
kun isä sanoo,
nyt ollaan perillä.